tiistai 18. maaliskuuta 2008
Beirut ip
Yht´äkkiä, Beirutin katuja vaeltaessa, tajusin että Kahlil Gibran on täältä kotoisin. Muistelin mielessäni sitaatteja viinistä ja elämänviisauksista. Nettiin päästyäni ymmärsin, että olin sotkenut hänet Omar Khaijamiin. Suomeksi netistä libanonilaiselta Gibranilta löytyi vain puhkikuluneita avioliittolupauksen yhteydessä toistettuja "latteuksia", jotka tähän ikään olemme jo kaikki kuulleet useampaan kertaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vai että latteudet useampaan kertaan, kaimaseni! Ettet nyt sotke näihin kahvibrändeihin, jotka eivät nekään sisällä brandya, malliin "tehdäänkö kupit" vaan ovat oivallisen maitoisia vaahdolla tai ilman.Lattea.Kahlil Gibrania etsin kirjojeni joukosta, mutta ilmeisesti se on ollukin aikoinaan tyttäreni omistuksessa. Se Profeetta. Van viinistähän me pidämme brändiä enemmän. Ihminen, savijalkainen, sanoi Risto Ahti joskus. Mietin, miten siellä viininne nautitte, juotteko mustana Lassi Nummen tavoin, toivottavasti kuitenkin Omar Khaijamin kunniaksi: "Kun nostin savimaljan huulilleni/ elämän salat siltä kuullakseni-/ se kuiskas:Juo, juo, kun on elon aikas!/ Ei palaa aika, joka kerran meni./
Se malja, joka hiljaa kuiskas sen,! kenties kerran oli ihminen/ ja joi.. ja maljan reuna, kylmä nyt,/ sai, antoi suuta silloin - hehkuen!" Niinpä. Maasta sinä jne.
Nyt ette tekään ole Persiassa. Van kun kerran mainitsit Omar Khaijamin Gibraniin sotkeneesi, kirjoitan tähän Omar Khaijamin oikean nimen, jospa se olisi helpompi muistaa. Hän oli persialainen teltantekijän sukuun kuuluva poika. Siis: Giyat-eddin Abu-l-Fath Omar ibn Ibrahim al_Khayyami. Ethän sotke Iki-Kiannon lasten nimiin!! Toivottavasti teitä ei keljuta, kun harhaannutan matkaanne Persiasta Kainuun korpiin ja takaisin. Nimittäin niihin Raijan mainitsemiin kauniisiin rakennuksiin, Beirutissako se oli. Uskon, että ne voivat olla kauniisti sopusoinnussa keskenään, tyyli yhteinen eikä kuten meillä Helsingin keskustassa. Kaunis Kiasma Hirviömäisen HeSan talon vieressä ihan ahtaasti Postitalon ja ja ja. Se mahtava kuoppa ihanien makasiinien, tsaarin vanhojen tallien paikalla. Mutta onko tornitalo koskaan kaunis?
Mitähän huomenna koette? Odotan innolla kertomuksianne.terveisin Lemminkäisen sisko 73v
Hei ja tervehdys aamuisesta Beirutista.Tarkennan vähän tuota kerrostaloasiaa. Olen tasan samaa mieltä kanssasi, onko pakko tunkea ihmisiä päällekkäin? Jo ajatuksesta tulee muurahaismainen olo. Mutta kun nyt kerran näin rakennetaan, sen voisi tehdä kunnolla. Olen ihaillut sitä, miten kekselisäästi ja luovasti jokainen parvekkeen viiva, väri ja tyyli rantakadulla sopii vanhaan. Täällä on vältetty sellainen yksinkeraisuuteen naamioitu pompöösi tyyli, joka on pilannut Helsingin.. hyvää päivänjatkoa toivottaa Raija
Lähetä kommentti