sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Matka Maaloulaan

Minibussit toimivat samoilla periaatteilla kuin Afrikassa: bussi lähtee kun se on täysi ja täysi se on silloin, kun kenkälusikallakaan sinne ei saisi mahtumaan yhtään enempää. Suuri perunasäkki takaluukusta työnnettynä takimmaisten penkkien alle. Kyydissä on kaikenlaisia ihmisiä. Damaskuksen mukavia piirteitä on se, että kaikin tavoin pukeutuneet ovat tasavertaisia, suvaittuja. Ketään ei karsasteta, katsota pitkään. Ja yleinen piirre on se, että vanhuksia autetaan nätisti. Vajaan tunnin matka maksaa 0,40 €.

Maaloula on ollut alkukristittyjen turvapaikka. Siellä ja lähistön parissa muussa kylässä puhutaan edelleen arameaa, kieltä jota Jeesus puhui. Legendan mukaan Paavalin opetuslapsi Tekla joutui sotilaita paetessaan ansaan kallioseinämän luona, jolloin hän rukoili Jumalaa, joka avasikin kallioon kapean uoman, jota pitkin Tekla pääsi pakenemaan ja löysi turvapaikan luolasta.

Kävelemme solan pohjaa. Vuori kohoaa molemmin puolin valtaisana suorana seinänä. Seinissä näkyy luolien suuaukkoja. Pohjalla lirisee kirkasvetinen puro. Vuoren sisällä on raikkaan viileää, paikoin liukasta. Sola on pitkä ja seinät niin lähellä, että se ajoittain muistuttaa tunnelia, vaikka ylhäällä näkyykin kirkaan sininen taivas. Matka päättyy aurinkoon, nousemme maantielle. Kauppansa auton lavalle rakentanut mies syöttää meille taateleita ja pähkinöitä suuresta valikoimasta. Hän painaltaa pähkinät taatelinpuolikkaisiin peukalollaan ja ojentaa ne meille. Herkullista.

Kukkulan laella on Pyhälle Bacchukselle omistettu luostari, jonka sisällä on vuonna 4 perustettu kirkko. Nuori tyttö kertoo meille englanniksi kirkon historiaa, esittelee ikoneja, alttaria. Ja kysyy haluammeko, että hän rukoilee puolestamme Isä meidän rukouksen arameaksi. Haluamme. Tietenkin. Tyttö sulkee silmänsä ja sanat soljuvat, muinaisen kielen vieraat äänteet kuulostavat kauniilta. Tuolta sanat kuulostivat 2000 vuotta sitten.

Abun d-bašmayo
Nethqadaš šmokh
Tithe malkuthokh
Nehwe sebyonokh
Aykano d-bašmayo oph bar`o
Hab lan laḥmo d-sunqonan yowmono
Wašbuq lan ḥawbayn waḥtohayn
Aykano doph ḥnan šbaqan l-ḥayobayn
Lo ta`lan l-nesyuno
Elo paṣo lan men bišo
Meṭul d-dilokh hi malkutho
W-ḥaylo w-tešbuḥto
L`olam `olmin
Amin

4 kommenttia:

Jan kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jan kirjoitti...

Isä meidän, eli "Abun d-bašmayo" arameaksi menee näin:

Abun d-bašmayo
Nethqadaš šmokh
Tithe malkuthokh
Nehwe sebyonokh
Aykano d-bašmayo oph bar`o
Hab lan laḥmo d-sunqonan yowmono
Wašbuq lan ḥawbayn waḥtohayn
Aykano doph ḥnan šbaqan l-ḥayobayn
Lo ta`lan l-nesyuno
Elo paṣo lan men bišo
Meṭul d-dilokh hi malkutho
W-ḥaylo w-tešbuḥto
L`olam `olmin
Amin

... Siinä on perinteisesti ainakin aivan pelottavan kaunis melodia jonka mukaan se lauletaan.
Wikimedia tarjoaa jopa klipin: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/ba/Aboun.ogg

Liisa kirjoitti...

Kiitos Jan. Siirsin nämä sanat myös varsinaiseen blogitekstiin. Kiitos vaivannäöstä. Ääniversiota ei pystytty täällä kuuntelemaan.

Piiu kirjoitti...

Karvat nousevat pystyyn, kun ajattelee, että samaa rukousta on rukoiltu 2000 vuotta, ja ympäri maailmaa.
Kiitos, Jan, alkukielisestä versiosta. Kuultuna takuulla vielä paljon vaikuttavampi; huomenna perehdyn siihen.

Teille upeat naiset onnittelut kantapääsiivistä! Ja mahtavasta naisenergiasta! Nauttikaa!

Kiitos vielä, että me täällä Suomessa saamme matkailla teidän siivellä turvallisesti ja vaivattomasti. Tosin esim. tuota kahden vuorenseinämän välistä rotkoa pitkin kävely saattaisi livenä olla coolimpaa.

Piiu