Keskelle kaupunkia on jätetty tornitalo, jonka yläosa on täynnä mustareunaisia reikiä. Siellä täällä on pommitettuja taloja muistuksena sodasta. Kaupunki on paljon isompi kun muistin, paljon äänekkäämpi, paljon eurooppalaisempi.Alakerrassa on naisten alusvaateliike ikkunassaan harsomaisia virityksiä – ei tulisi kuuloonkaan oikeaoppisessa islamimaassa.
Hinnat keskustassa ovat Suomen tasoa, kaikkea on Guccista Vuittoniin jos nyt sellaista hakee.
Rantabulevardi on täynnä hölkkääjiä korvakuulokkeet korvilla. Liikenne on täysin kaoottinen. Vain ihme pelastaa kadunkulmaan syöksähtävän autoilijan törmäämästä toiseen. Mutta kaunista on ja kaunista rakennetaan. Uudet tornit istuvat ilmiömäisen hyvin olemassaolevaan rakennuskantaan sekä maiseman muotoihin ja väreihin. Tulee hyvä olo kun näkee, että jossakin osataan ja välitetään; uusi täydentää eikä pilaa mitään.
1 kommentti:
Kerroit pommitetuista taloista kaupunkimaisemassa. Kävin eilen täällä kotomaassa Irmeli Tervon näyttelyssä. I.T. on myös matkaaja mieleltään ja myös käytännössä. Hänen maalauksensa olivat uudistuneet minun tuntemistani. Silmät kuumina ja sydän lämpimänä katselin abstrahoituja talojen raunioita, niukka väritys, jossakin häivähdys punaista, nukke, lapsen tuoli tai itse lapsikin porrashuoneen raunioissa. I.T. on kokenut meidän talvi- ja jatkosotamme, joten saatan samoja kokeneena vahvasti tuntea, mitä hän nykysotia kärsineissä kaupungeissa on nähnyt. Maalaukset niistä olivat hiljaista surua. Myötätuntoa.
Kotimatkalla kuljin taas H:n kammottavan arvokeskustan kautta: rumimpana HeSan talokammotus, postin takana, Kiasman uljaan taidelaivan tukehduttaen karmeilla rakennustelinehökötyksillään. Onneksi en tiedä arkkitehtiä. Eikä viereinen Musiikkitalon monttu mieltä kohota, tsaarin makasiineja muistelen. Niiden mahdollisuuksia.
ja taustalla Eduskuntatalo kuin suoraan Ateenasta. Tyylipuhdasta suomalaista sivistymättömyyttä!
Siellä tornitkin istuvat rakennuskantaan. Voin sen uskoa, mutta onko tornitalo koskaan kaunis, eettinen, ajateltaessa ihmistä, joka tornin sisässä elää, työskentelee? Pistäpä lapsi tornin juurelle ihmettelemään, missä ikkunassa onkaan koti,tai missä isän/äidin työhuone? "Maailma on niin avara..." ja turvaton. Tännekin taas suunnittelevat torneja nämä kaupungin rakennusvaltuutetut. Toivottavasti yrmykkyyteni sentään tartu, vaan voitte heleästi nauraa ja jatkaa seikkailujanne - ja kertoa meille lisää... toivoo Lemminkäisen sisko 73v.
Lähetä kommentti