Moskeijan kynnys on korkea. Sen edessä riisutaan kengät ja kauhtanaan pukeutuneena astutaan sisään.
Olin kuvitellut moskeijan tunnelmaa hartaaksi. Se muistuttaa kuitenkin enemmän monitoimihallin aulaa tms. ihmisten yhteistä tilaa. Pienissä ryhmissä keskustelevia ihmisiä, lattialla nukkuvia miehiä, pihalla juoksentelevia lapsia.
Varmaan tunnelma rukousaikana on toinen, mutta nyt se tuntuu jollakin tavalla pettymykseltä. Olin luullut muuta.
1 kommentti:
22.03. Kiva kun oli merkintää, pettymyskokema ei kiva. Jäin miettimään sitä ja muistin vuosikymmenten takaa pettymykseni, kun olin odottanut löytäväni Mika Waltarin "Valtakunnan salaisuu-desta" vastausta JOHONKIN. Olin kuullut kirjasta keskustel-tavan,sitä kehuttavan.Ei tullut vastausta, tuli pettymys: raamatunhistoriasta alakoulusta tuttuja tarinoita. Ei vastausta. Mihin? Moskeija on tietenkin minulle ihan tuntematon, nimi vain paikalle, jossa ajattelen jumalanhartautta harjoitettavan. Hartautta, hiljaista vakavaa mietiskelyä? polvistunutta rukoilun hyminää? Otsa lattiassa, silmät suljettuina? Musiikkia Arvo Pärtin tapaan? Paljain jaloin, ainakin ilman kenkiä,"sillä tämä on pyhää maata" ja kaavun sisällä, kaikki samannäköisinä samanar-voisia, Allahinko lapsia, palvelijoita? Jos paikka sinänsä onkin harras ja rukoushetkinä jumalaan keskittyvä joukko, muulloin pyhässä paikassa monitoimitilassa, kuten sanoit, arjen yhteisyyttä ilman seremonioita ja yksityisyyttä. Saisikohan toisuskoinen tai uskoton saada mennäkään moskeijaan rukoushetkinä, olla turistina tölläämässä. Muuten, uusissa luterilaiskirkoissakin on lapsille leikkipaikkoja ja hoitotiloja kuten perheravintoloissakin, Rossoissa, täällä Suomessa.Ja vastaavasti hengelliseen tarpeeseen pappi tavarataloissa ja joissakin huvipuistoissa. "Pappi jalkautuu seurakuntansa luo." Arvelen, että PYHÄÄ kokemaa on nykyään vaikeampi löytää mistään kuin 100 vuotta sitten. Paluu luonnon uskontoon? Paimenpojan tavoin, "mun kirkkoin katto on korkeella..." Naapurihuoneessa nuori uskovainen kuuntelee ja katselee tv-kanava seitsemältä pääsiäisjuhlan viettoa Brasiliasta. Tekstitys suomeksi. Nuoria laulamassa, puhumassa, toistamassa Jeesuksen kärsimyshistoriaa eläytyen, ihmisiä sadoittain käsivarret huojuen samaan tapaan kuin popkonserteissa, tapahtuma on ulkoilmassa. Katselin ja kuuntelin hetken. On vaikea tajuta noin syvää uskossa olemista, hurmoksessa.Ja siellä ihmisryhmiä keskustelemassa, miehiä lattialla nukkumassa, lapsia pihalla leikkimässä. Samanaikaisesti eri puolilla maailmaamme. Koen suorastaan pyhää yhteisyyttä yhtenä ihmiskunnan jäsenenä. Oikeesti, kuten näyttää olevan tapana vakuuttaa. Totisesti.
Ja mikähän sivu matkakirjasta seuraavaksi aukeaa, odotan sitä.
terveisin, Lemminkäisen sisko
Lähetä kommentti